Koronakevään vaikutukset nuorten vammaisten elämään
Suomalaisten vammaisten nuorten koronaeristyskertomukset keväältä 2020 tuovat esille suurta vaihtelua pandemiaelämään sopeutumisessa sekä vammaisuuden kokemuksessa koronaeristyksessä, Vamlasin kehittämispäällikkö Karoliina Ahosen ja yliopistotutkija Reetta Mietolan tuore tutkimus paljastaa.
Vamlas järjesti keväällä 2020 koronakisaksi nimetyn tempauksen, jossa kutsuttiin vammaisia, pitkäaikaissairaita ja neuropoikkeavia nuoria kertomaan omasta koronaeristysarjestaan itse valitsemallaan tavalla. Säätiön vastaanottamat esseet, runot, kuvakollaasit, sarjakuvat ja videot olivat paitsi luovuudessaan itseisarvoisesti merkittäviä, ne tarjosivat myös yhteiskunnallisesti äärettömän arvokasta (ja valitettavan harvinaista) ensikäden tietoa pandemiaeristäytymisen vaikutuksista tähän nuorisoryhmään.
Useissa teksteissä koronaeristäytyminen ei johtanut suuriin muutoksiin nuoren kokemuksessa itsestään tai vammaisuudestaan. Muutamat kertomukset tekivät näkyväksi sen, kuinka eristäytyminen jopa vähensi vammaisuuden kokemusta kertojan elämässä. Joillakin nuorista eristäytyminen on kuitenkin johtanut entistä syvempään "sopeutumattomuuden" (misfit) tunteeseen sekä korostanut entisestään heidän vammaisuuden kokemustaan.
Kaiken kaikkiaan tutkimuksen löydökset asettavat kyseenalaiseksi vammaisuuden käyttämisen ensisijaisena tekijänä vammaisten nuorten koronaeristyskokemuksia selitettäessä sekä haastavat ne perspektiivit, jotka asettavat vammaiset nuoret lähtökohtaisesti yhdeksi ryppääksi, jota vammaisuuden kokemus yhdistää. Tällainen lähestymistapa ei ota huomioon ryhmän kiistatonta heterogeenisyyttä, eikä välttämättä myöskään kunnioita vammaisten nuorten omia itsemäärittelyitä.